Diagnoosikriteerit

2017 Kriteerit  HSD:lle

Ylilliikkuvuuskirjon oireyhtymä on ryhmä nivelten yliliikkuvuuteen liittyviä sairauksia. HSD:llä, kuten hEDSillakin, voi olla suuria vaikutuksia henkilön terveyteen.

Nivelten yliliikkuuvuus on termi, jolla kuvataan nivelten liikkuvuutta normaalien rajojen yli. Se voi esiintyä yksinään tai olla osa moniselitteisempää diagnoosia. Niillä, joilla nivelten yliliikkuvuus koskee vai muutamaa niveltä (vähemmän kuin viisi), on kyse paikallisesta nivelten yliliikkuvuudesta (LJH).  Yleistynyt nivelten yliliikkuvuus (GJH) on jotain, joka on yleensä perittyä ja synnynnäistä,  vaikkakin hankittua yleistynyttä nivelten yliliikkuvuutta myös esiintyy (esimerkiksi tanssijoilla tai joidenkin autoimmuunisairauksien yhteydessä). Ääreisniveliin liittyvä yliliikkuvuus (PJH) esiintyy vain käsien ja jalkojen nivelissä.

Nivelten yliliikkuvuus vaihtelee oireettomasta ylilliikkuvuudesta (JH) hypermobiiliin Ehlers-Danlosin oireyhtymään (hEDS), joka on yksi EDS:n alamuodoista. Ylilikkuvuuskirjon oireyhtymiin kuuluvat myös oireita aiheuttavat yleistynyt yliliikkuvuuskirjon oireyhtymä (G-HSD), paikallinen yliliikkuvuuskirjon oireyhtymä (L-HSD), ääreisnivelten yliliikkuvuuskirjon oireyhtymä (P-HSD) sekä historiallinen yliliikkuvuuskirjon oireyhtymä (H-HSD).

G-HSD: Yleistynyt nivelten yliliikkuvuus arvioidaan Beightonin kriteereillä sekä yhdellä tai useammalla tuki- ja liikuntaelimistöön liittyvällä oireella. Tuki- ja liikuntaelimistöön liittyvät oireet ja niiden vakavuus tulee tarkoin arvioida hEDS-diagnoosin poissulkemiseksi.

P-HSD:  Periferinen nivelten yliliikkuvuus rajoittuu käsiin ja jalkoihin sekä siinä on yksi tai useampi tuki- ja liikuntaelimiin liittyvä oire.

L-HSD: Nivelten yliliikkuvuus keskittyy yhteen niveleen tai nivelryhmään ja siihen kuuluu yksi tai useampi yliliikkuviin niveliin liittyvä paikallinen tuki- ja liikuntaelimistön oire.

H-HSD: itse raportoitu (historiallinen) yleistynyt nivelten yliliikkuvuus, mutta nykyisellään negatiivinen Beighton-asteikolla sekä  yksi tai useampi tuki- ja liikuntaelimistön oire. Ennen tätä diagnoosia tulee muut HSD:n tyypit sekä reumatologiset sairaudet sulkea pois.

Tuki- ja liikuntaelimistön oireet HSD:ssä

Näitä oireita tulisi käyttää tuki- ja liikuntaelimistön oireita tarkastellessa, kun tehdään HSD-diagnosointia.

Vammat

Makrotraumat kuten sijoiltaanmenot, osittaiset sijoiltaanmenot ja niihin liittyvät pehmytkudosvauriot (nivelsiteet, jänteet, lihakset), jotka voivat aiheuttaa akuuttia kipua sekä nivelen toimintarajoitteita. Mikrotraumat ovat vammoja, jotka ovat liian pieniä huomattavaksi niiden tapahtuessa. Ajan myötä ne kuitekin altistavat toistuvalle tai jatkuvalle kivulle ja mahdollisesti ennenaikaselle nivelen rappeumalle, kuten nivelrikolle.

Krooninen kipu

Krooninen kipu voi kehittyä epätavallisen kipuherkkyyden (hyperalgesia) takia tai mahdollisesti heikentyneen sidekudoksen toiminnan takia.

Häiriintynyt proprioseptiikka

Proprioseptiikka eli asentotunto saattaa olla alentunut. Nivelten asentojen hahmotusvaikeudet ja niiden liikkeisiin tarvittavan lihasvoiman hahmotusvaikeudet voivat johtaa kierteeseen, jonka seurauksena jokapäiväinen elämä vaikeutuu.

Muut tuki- ja liikuntaelinten oireet

Yleistyneessä nivelten yliliikkuvuudessa on muita tuki- ja liikuntaelimiin liittyviä fyysisiä piirteitä, jotka voivat johtua ”pehmeämpien” kudosten ja mekaanisten voimien vaikutuksesta kasvun aikana. Tällaisia ovat mm. lättäjalat (joustavaa tyyppiä )väärässä asennossa olevat luut kyynärpäissä ja isovarpaissa, lievä tai keskivaikea skolioosi, yläselän kyfoosi tai alaselän lordoosi. Useat asiat, kuten lihasheikkous ja huono asentotunto sekä näistä johtuva vähentynyt liikunta, saattavat myös aiheuttaa epäsuoran yhteyden alentuneeseen luuntiheyteen.

Muut ongelmat, jotka eivät liity tuki- ja liikuntaelinten ongelmiin

On olemassa laaja kirjo asioita, jotka eivät ole suoraa seurausta nivelten yliliikkuvuudesta. Nämä ovat kuitenkin todellisia ongelmia, jotka rajoittavat jokapäiväistä elämää ja niitä kuuluu hoitaa. Merkittävimmät (muttei ainoat) tähän asti löydetyt yhteydet liittyvä ahdistukseen, POTSiin, useisiin maha-suolikanavan oireisiin sekä lantion ja rakon toimintaan. Nämä muut oireet tulee huomioida diagnoosia tehtäessä ja niitä kuuluu myös hoitaa.