HSD

Yliliikkuvuuskirjon oireyhtymät (HSD)

Aiemmin hypermobiliteettisyndroomaksi (HMS) kutsuttu oireyhtymä on uudessa kansainvälisissä luokittelukriteereissä määritelty uudelleen ryhmäksi nivelten yliliikkuvuuksia liittyviä sairauksia. Nivelten yliliikkuvuus voi vaihdella oireettomasta ylilliikkuvuudesta (JH) hypermobiiliin Ehlers-Danlosin oireyhtymään (hEDS), joka on yksi EDS:n alamuodoista. Ylilikkuvuuskirjon oireyhtymiin kuuluvat myös oireita aiheuttavat yleistynyt yliliikkuvuuskirjon oireyhtymä (G-HSD), paikallinen yliliikkuvuuskirjon oireyhtymä (L-HSD), ääreisnivelten yliliikkuvuuskirjon oireyhtymä (P-HSD) sekä historiallinen yliliikkuvuuskirjon oireyhtymä (H-HSD).

G-HSD: Yleistynyt nivelten yliliikkuvuus arvioidaan Beightonin kriteereillä sekä yhdellä tai useammalla tuki- ja liikuntaelimistöön liittyvällä oireella. Tuki- ja liikuntaelimistöön liittyvät oireet ja niiden vakavuus tulee tarkoin arvioida hEDS-diagnoosin poissulkemiseksi.

P-HSD:  Periferinen nivelten yliliikkuvuus rajoittuu käsiin ja jalkoihin sekä siinä on yksi tai useampi tuki- ja liikuntaelimiin liittyvä oire.

L-HSD: Nivelten yliliikkuvuus keskittyy yhteen niveleen tai nivelryhmään ja siihen kuuluu yksi tai useampi yliliikkuviin niveliin liittyvä paikallinen tuki- ja liikuntaelimistön oire.

H-HSD: itse raportoitu (historiallinen) yleistynyt nivelten yliliikkuvuus, mutta nykyisellään negatiivinen Beighton-asteikolla sekä  yksi tai useampi tuki- ja liikuntaelimistön oire. Ennen tätä diagnoosia tulee muut HSD:n tyypit sekä reumatologiset sairaudet sulkea pois.